taivasbaareja bongaamassa

Kevät viuhuu, on kiire! Pääsiäisen vietin Varsovassa, ja nyt pakkailen laukkuja Pariisia varten.

Varsovan-lomamme suunnitelmat eivät olleet kunnianhimoisia. Olimme molemmat siinä kuosissa, että halusimme vain nukkua, kylpeä ja syödä. Pääsiäispyhien rauhaan kääriytynyt Varsova oli juuri oikea paikka hautautua hotellin untuvapeitteisiin ja keskittyä murustelemaan keksejä. Söimme kakkuja, katsoimme huonoja scifi-leffoja ja kävimme joka aamu samassa kahvilassa juomassa maitokahvia, koska muu olisi ollut liian vaivalloista. Lilluimme hotellin allasosastolla ja katselimme, kuinka huoneen värivaloteema vaihtui turkoosista siniseen, sinisestä violettiin, violetista punaiseen, punaisesta oranssiin…

Eräänä iltana parempi puoliskoni halusi nähdä Varsovan valot ylhäältä käsin, ja päädyimme drinkeille erään pilvenpiirtäjän näköalabaariin. Vasta paikan päällä selvisi, että kyseessä on Euroopan korkein baari. Elämässäni on selvä jatkumo: ensiksi päädyn vahingossa maailman korkeimpaan baariin, ja sitten sen Euroopan-pikkusiskoon. Olen aika varma siitä, että minut on luotu istumaan drinkkilasi kädessä pilvenpiirtäjän harteilla. Ja jos ei, niin ainakin tästä syntyi mukava matkatraditio; luksusbaarien drinkit ovat halvempia kuin pääsyliput näköalatorneihin, ja tunnelma on huomattavasti miellyttävämpi.

Varsovan jälkeen käynnistyi jokin, jota voisi nimittää vaikka lopun aluksi. Lehdet puhkesivat tällä viikolla, ja projektien deadlinet alkavat välkkyä epämiellyttävän lähellä. Minä keskityn jumppaamaan. Olen huomannut, että puolan sanavarastoni kattaa kaksi aihealuetta: aerobicin ja kakut. Yin yang! Seuraavaksi on kuitenkin aika verrytellä lukioranskaa, sillä ylihuomenna starttaa projekti nimeltä Pariisin Kevät & Kaksi Blondia & Tosi Monta Leivosta. Tittirii!